Jälleen kerran lenkillä, pumpulin pehmeää lunta oli satanut. Paluureitti oikopolkua hakkuuaukeen yli kylälle, jalkaterä tarttui tuollaiseen lenkkiin, lennän kontilleni, hitsi että sattui, verta ei näkynyt ja aikani painettua oli kotiin käveltävä se kilometri mitä vielä oli matkaa tiepohjalle ja kotiin.
Kotona kiedoin kaalinlehteä polvenpäälle ja liinalla ympäri, hyvin pysyi yönkin paikallaan parinpäivää kaalikäärylehoitoa ja turvotus lähti.
Edellispäivänä ennen kaatumis päivää olin leikannut keskisormeni päästä siipaleen salaattiin, no en syönyt mutta salatin kylläkin.
Parin päivän lepo ja lenkille vaan, nyt kohtasin saukon jäljet ojan jäällä, kuin palkintona kipujen kärsimyksistä.
Kuvaan tuli vanhojen mustavalkokuvien tunnelmaa.
Kommentit