Eilen vietettiin Suomen Luonto 100 päivää. Haltiassa ja Haukkalammella Nuuksiossa oli hienoa kuorokonsertti tapahtumaa, sinne minäkin suuntasin esiintyjinä,Tapiolakuoroa vahvistettuna ylioppilaskuorolla, upea kalliomaasto toimi tehosteena äänentoistolle.

 Sadetta saatiin mutta taukosi hetkeä ennen kuin kuoro alkoi esiintyyn, mutta uutta tihkua saatiin sibeliuksen kappaleiden aikaan, Sibeliuksen yksi kappale kosketti minua erityisesti.

Tuonen lehto, öinen lehto, Siell` on hieno hietakehto sinneppä lapseni saatan. Siell´ on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainioilla kaitsea tuonen karjaa jne.... kappale kosketti minua syvästi, siinä murtui minulla kyyneleet mutta onneksi pisaroi, kyyneleet virtasi houmammatta pisaroiden seassa maahan.

Yleisöä kuljetettiin linjurilla Haltiasta Haukkalammille ja takaisin, mutta palatessa jono bussille oli hirmu pitkä kun kaikki oli lähdössä yhtäaikaa pois. Olin tullut kahta tuntia ennen paikalle näin en voinut kuvitellakkaan miten paljon meitä oli ennen kuin palatessa näkyi väen paljous. Minä ja moni muukin lähdettiin kävellän 4,7 km huh hiki tuli mäkistä maastoa kävellessä, onneksi otin sauvat mukaan, minulle polku oli raskas mutta nuorenpien piti päästä linjurilla. Siellä polulla huokaili pari naista vanhuudesta,  sanoin puhu sitten vasta olevasi vanha kun olet 3 vaille seitsemästä kympistä.

Kävely rentoutti kallioilla istumisen jäykkyyden ja pienen vilun, konsertti kesti sentään runsaan tunnin hiljaa mielessäni toivoin että muru lämmittää saunan,  kotona toive toteutuikin.

Muru oli viettänyt pyöräurheilu päivää nuksion maastossa.