Hevosjärven päässä, tähän päästäksemme oltiin kuljettu noin 3,5 km vanhaa metsäistä tiepohjaa, tästä alkoi korpivaellus poluttomaan maastoon, meille ennen kulkemattomaan.
Hevosjärvi korkealta harjulta, siinä edessä kylkiänen pieni lampi mitä en tiennyt olevankaan tuolla toisella reunalla kulkiessamme.
Odottelen murun selvitystä ojanylitykseen.
Hän on tuolla alhaalla näkyy kyllä kun tarkkaan katsoo, jostain pitäisi löytää ylityspaikka, jyrkkä rinne ei sinne kannata molempien mennä ennen kuin on parempaa tietoa. Järviä on useita peräkkäin ja niitä yhdistää ojat ja kapea kannas kovaa maata eikä tiedä ennen kuin käy katsomassa olisko ojat tulvan vallassa majavan jäljiltä.
Ylitys onnistuu kun ensin syötiin eväitä ja levättiin sammalikossa, ne muuten pistelee kun on ollut hellettä niin pitkään että jäkälät ja sammalet oli rutikuivia, nyt sinne jäi kaksi seljän painumaa kuvaa muistoksi. Oikealla reunalla näkyy pystyssä kuivia keloja vedessä, ne on kuollut syystä kun majat tekee patoja ja vesi nousee korkealle tukahduttaen täysin juurten yhteyden elävään maakamaraan.
Voimaa löytyy kun pienestä kylästä piteleen suurta siirtomaalohkaretta, olihan se niin painava että piti käydä hiet huutelemassa kannuslahden tulenteko paikan rannalla.
Kommentit