Ensi kerran kohtasin mustikassa sellaisen seuruen ketkä kolmistaan keräs suurilta mättäiltä ison alan päälimäiset ja loput varvikot jäi sotkettuna. Aikansa pyörittyään lähti autolle, siinä minäkin satuin viemään viiden litran astiaani autoon, sanoin paljon on marjoja jotenkin tuli empivä lause onhan niitä mutta jäi sinne jälkipoimintaa, vaan itse lähtivät hakeen puhdasta paikkaa. Ei ollut kiva kerätä sortunesta varvikosta marjoja, minäkin siirryin syvemmälle metsään mistä löysin puhdasta varvikkoa ja minun perääni ei tavi mennä kenenkään jälkipoimistaa tekeen. Melko pieneltä alalta saa kymmenen litran ämpärin äkkiä täysi.

Toisena päivänä meneinkin uuteen paikkaan missä kyllä oli joku käynyt mutta se oli kerännyt nätisti kaiken ja jälki oli siisti askelen jäljet mättään ympärillä kertoi että joku oli käynyt. Vertaan sotkija keräilijää lapseen joka näkee vain päälimäiset ja kävelee yli kaiken marjasto ja kerää mitä helposti näkee.

Kerottakoon että mustikkaa on todella paljon ja varvussa on paljon marja lukua, mikä aiheuttaa sen että marjojen paino vetää ne maata kohti ne pitää toisella kädellä nostaa niin saa helposti paljon kerralla.

Olikohan tämä vain minun turhaa rutinaa.