Poikani kuoli, eilen auton nokka kääntyi kotikuntaa kohti. Haudalle vein molemmille lapsilleni ruusupuskan ja kynttilät. Isä ja poika sai yhteisen kun ovat samassa haudassa molemmat ja isosisko siinä lähellä vain yksi hauta välissä.

Kyllä siellä ajatukset tempoili ja mietin mitä olen tehnyt että tämän kaiken olen ansainnut.

Olen alkanut kiittään siitä että minulla oli perhe, lapset ja että sain pitää heidät niin kauan että saimme yhdessä aikusenakin elää. Samon kiitä siitä mitä minulla nyt on, Muru hänen Äiti ja Sisko, samoin poikani kullamuruista olen kiitollinen. Tällä olen hakenut tasapainoa mieleeni ja selviämiseen elämässä eteenpäin.