Moneen viikkoon ei ole sellaista ilmiötä näkynyt ja äkkiä ryysyt niskaan ja ulos. Poikesin ystävää hakeen mukaan mutta hän ei kerinnyt kun oli joku projekti kesken, mutta sain tuurajan mukaan. Koiruli ei edes vilkaissut emäntään päin kun portailta lähdettiin, niin luottavainen hän on tuttuun lenkkikaveriin.
Hän olikin parasta reuraa aurinkokävelylle.
Poikettiin ryteikköön, koko kallion rinne oli kaatuneita lahoutuvia puita esteenä meille ja nähtii kauniisti loistavat sienet puun kyljessä, jokin lahottaja sieni tuon täytyy olla.
Nimesin koirakaverin terapiakoiraksi, tästä päivä lenkistä saan hyvää mieltä pitkäksi aikaa.
Pihan kalliotkin näyttää kauniilta kun aurinko paistaa. Muru oli lähtenyt pyörälenkille sillä aikaa kun me tehtiin lenki.
Kommentit