16 - 17. 9. 2014
Aamun tunnelmaa polun varrella vasten aurinkoa, voisin kuvitella tuonne keijut aamutanssiin jos ne minulle näytettäisiin, kyllä ne siellä on vaikken vielä näe.
Kantovanhuksia ja niiden muhkeita sammalhattuja.
Täällä olikin upean vaalen hattu. Tuonne kuusten ohi piiloon meni ne keijut, ihan totta vaalea viitta jäi kuusen oksille. Joskus polulla tuntuu kasvoilla kuin sitä viitan lievettä olisi kasvoille osunut, hämähäkin seitti sanotaan mutta oliko sit...
Suolla täytyy olla omat maahiset, ainakin niistä äiti varoitteli, näkki sanottiin meille ja täysillä uskottiin.
Oo mikä otus nyt osui polun varrelle, nyt hiivitään tästä varoen ohi niin ei kopase kiini hihasta.
Kallion päälisen puustoa, rotkot, hoilot jäi kuvaammatta.
Suuren kiven taakse mennään kurkisteleen, katsotaan näenkö sieltä vuorenpeikon.
Täällä tulee yksi vastaan.
Ei kun se kääntyy ympäri ja menee piiloon toiseen onkaloon.
Nyt sitä peikkoa ei näy missään, taisin nähdä unta kesken päivän. Säädin kameraan lisää valoa täällä onkalossa muuten olisi pimeää. Säädön jälkeen en osanut poistaa sitä ja kaikki kuvat mitä kokeilin ottaa tuli ylivalottuneena. Pitää mennä käymään kamerakauppaan lisäoppiin.
Latokuusikon myrkyn kaatamat suuret kuuset mistä alue on saanut nimen, hurjat ylämäet, hoilot, kuorejärvi ym, olisi ollut mukava kuvata.
Kommentit