Olen käynyt noita lähipeltoja hiihtelemässä ja yhdellä retkellä taas hiihtelin kosteikon puuston sekaan ja mitä siellä näinkään, niin pienen tikan että piti lintukirjasta tarkistaa mikä olikaan.
Pikukkutikka vaan silloin ei ollut kameraa mukana ja nyt kun käyn yhä uudelleen niin ei vain ole näkynyt uudelleen, siispä tyydyin pusikoiden kuvaamiseen.
Täällä pusikoituneessa koivikossa ei pääse kesällä kulkeen, olen käynyt mutta nyt suhtaudun varauksella kun viimeisin päätty sukellukseen mutaiseen veteen. Kauneinta täällä on talvella.
Tuoreet jäljet tikan käynnistä on, vaan minulle ei suotu nähdä uudelleen. Koivikossa on paljon lahoutuvia puita niinpä tikoille on vielä pitkää nakutettavaa.
Lohduttaa minua sekin että tiedän harvinaisemman pikkutikan meidän lähistöllä asustavan. Alkukesästä kosteikosta kuuluu läheiselle kylätiellä melkoinen livertely. Iltakävelyllä kuulee taivaanvuohta, nekin lentää niin korkealla ettei minun kameralla kuviin tavoita.
Kommentit