Yleensä mieluiten kuvaan lenkillä mutta pitää kokeille joskus kertomalla. Luminen metsä oli kaunis kuin pumpulia oksistossa ja maassa uutta kevyttä pakkas lunta - 7 astetta.

Lähdettiin suolikkaan suuntaan sunnuntaina puolenpäivän aikaan, leveät maastosukset mukaan. Ensin pitää kävellä n 300m jyrkkä mäki ylös, hiekkateillä aura nostaa hiekanmurut pintaan ja raappii suksenpohjat.

Muru lähti ladun aukaisijaksi, ylämäkiä nuuksioon suolikkaan polulle tulee paljon, mue käytettiin paljon suonlaitoja hyväksemme. Suolikkaan rannassa tunsimme tuulen, siis suksen kärjet vanhalle tiepohjalle kohti antiasta siinä metsät molemminpuolin suojaa ja iso-antian kohdalla käännös rantapuskiin no siellä aikamme rämmittyämme oikastiin jäälle, heti helpotti kulku väheni tyystin  kaatuneet puut.

Taas kohdattiin tien pohja, sitä jonkin matkaa kunnes kurvattiin vasemmalle koivikkoon, Vahoja umpeen kasvaneita peltoja, ojien ylityksiä. Jotenkin piti mennä juohevasti kuuslammille vaan, kiipesimme kauheettoman mäen sivuttain ylös minulla oli sukset kädessä niin jyrkäksi se lopulta meni. No höh ei meitin tänne pitänyt joutua kuuslammen takaiselle suurelle kalloille. Alas tulo olikin taas oma lajinsa minulle, sukset käteen minulla muru kyllä päästeli telemrkkia mutta odotteli mun selviimistä. Haa kaatumatta kertaakaa pääsin, muru oli kerran tirsallaan.

Kuuslammintietä lamsittiin sukset kainalossa kotiin päin, veto oli pois kummankaan ei tehnyt tienvarren mäenjyrkille reunamille enään. viimein tuli kylänpellot ja minun vanha suksen jälki niin siitä sujutellen loppumatka vastatuuleen, mikä oli noussut sillä aikaa kun metsän varjoissa rymyttiin.

3h hiihtoa ja matkaa mitaten retkikartta.fi n 9.5 km voi olla että todellisuus toista kun paperilla. Pohjakuntoa tuli hankittua matallalla sykkeellä pitkänkestäen. Kyllä väsytti ei saunaakaa kumpikaan jaksanut lähteä viritteleen, porokeittoa oli eiliseltä ja maisti tosi hyvälle niin kun aina eilinen lämmitetty keitto.

Hyvää harjotetta minulle lapinreissua silmällä pitäen.