Elämäni on mennyt enemmän sydämmen tarkkailuksi.

Metsäretken jälkeen on tullut rintakipuja, näin lauantaina taas oli jo toinen saman viikon aika, aikaisemminkin on ollut mutta lievempänä. Sienikursilla oltiin retkeilyseuran kanssa kolmatta tuntia ja illalla nukkumassa tuli oireet.

 Muru lähti viemään lohjalle kun olin todennut etten uskalla enään nukkua kotona ilman lisätutkimusta. Siellä kytkkettiin sydänfilmilaite rintaan ja aika pian lääkäri tuli kertoon että mennään osastolle lisätutkimuksiin, muru lähetteen kotiin nukkumaan.

Tutkimuksia tehtiin sydänfilmiä lisää,  sydänlihaksen ultraa, rasituskoe se olikin rankka en jaksanut enään polkeen loppuun asti kun loppui voimat. Holtteri oli kaulassa vuorokauden, yöllä oli yksi hälytys kun pulssi laskee liian ala, minulla on hidas sydämmen syke laskee levossa ja sekin sattuu. Lääkkeitä tuli entisten lisäksi kolme lisää.

Vielä menen sydänlihasperfuusio gammakuvaukseen, tehdään rasituskokessa ja levossa. Vielä tulee kotiin holtteri mittaus, metsään päivällä ja seurataan mitä yöllä tapahtuu pulssin suhteen. Lisäsuunnitelmia tukimusten myötä on mutta niistä ei velä mitään kun ei tiedä tuleeko työn alle.

Aika erikoinen sattuma poikani sai verenpainelääkkeen maananaina ja äiti sai samoin lisää tupla annoksen verenpaineeseen samoin, näköjään meillä menee suvussa ainakin nyt neljännessä polvessa.

 Eilen tulin taksilla kotiin, kyllä kotiin on ihana palata. Ruuan laittoon oli alettava nyt ei tullut tarjoitin enään pöydälle niin kuin sairaalassa.

Illalla oli ihana käydä murun viereen nukkuun omalle hyvälle patjalle.