Lähdin vasta illasta lenkille, hyttysiä oli kyllä kiitettävästi.

Lummukkaalle suunta, poikkesin polulta katsomaan risupatoa. Joku oli tehnyt keväällä tuollaisen, jotenkin olen ollut käsityksissä ettei virtaamia saa mennä tukkiin toisen mailla. Nyt menee vesi alta hyvin mutta ei keväällä. Tämä puro on niin kaunis pientä koskea, joten on kuin pyhäin häväistys kun siihen on kajottu. Vanhan mylly on joskun koskessa ollut mutta nykypäivänä ei näy mitään, vain kylätietoa olen siitä kuullut.

 

 

Sama puro lähenpänä lummukaasta, puroa pitää kurkata poiketen pari metriä polulta. Puron tumma väri jotenkin kiehtoo kaikkina vuoden aikoina, se pysyy pitkään auki suuren virtaaman vuoksi.

 

Lummukas, vaan ei näy nyt joutsenia, ei se täällä ainakaan pesi muuten vain pitää reviirinä lähilampia. Keväällä näin niitä täällä ja viimeviikolla toiselle polulle kuulin äänet.

 

Jatkoin matkaa polku kulkee lähituntumassa lampea, nyt näkee tuonne poukamaan ei sielläkään joutsenia ollut, siis matka jatkuu.

 

Paaliahon pieni aukio, siellä olis vanhan tiedon mukaan poltettu tervaa, siitä on niin paljon aikaa ettei tervahauta kuoppaa oikein erota.

 

Polkuni johti minut suolikkaan  pohjoispäähän, täällä poikkeen eniten. Vaihtoehtona kylätiekävelylle on tämä mieluinen rauhallinen suunta.

Lummukkaan kautta tuli vain hivenen pidemmäksi lenkki. Paljon on nuuksiossa pieniä lampia ja järviä kävellen kotoa tavoittaa.