Tapahtui 14. 3.

Toulla koivikossa se pystytukka koira lepäilee aurigossa, minä nojaan suureen männyn runkoon.

Ai postiauto kävi tien päässä kääntymässä. Kylätiet päätty kaikki kolme päättyy metsään, siiten aukee ovi Nuuksioon sitten kun jaksan sinne asti.

Kotiin päin vastavaloon näkymä. Kun tietää kasoa niin toinen tie tumma oikealla on yksi kylätie metsää kohti. 

 

Kotitalo näkyy tuolla kuusten takana, kallio näyttää pienelle näin kaukaa. En kauas kulkenut ensi kerralla.

 

Rannassa suhisi kaislikot, järvelle en mennyt, katselin vain kun eräs rouva siellä hiihteli vasten tuulta.

Ei varmaan millään huomaa että kaipaan metsään, mutta heti kun lumiportit aukee poluilta niin tää lähtee kulkemaan.