Ei minulla juolukiiret ole kuviossa, vaan kaikkissa kokeissa juoksemiset joka päivä on ollut joku kohde mihin on pitänyt lähteä.

Torstaina sentää sain pysähdyttyä teatterissa, oltiin kultturin lähteillä. Don Quijote, kappaletta tähditti Vesa Vierikko , kyllä oli mahtava suoritus hänellä. Koko ajan eniten äänessä ja mikä laulun lahja, en ollut aikaisemmin kuullut häntä livenä.

Hauskuuksia oli perjantaina iltapäivällä. Mummulla oli lasten kanssa For, uimatrefit, äiti toi koulun jälkeen, ja minä meiltä  päin, isä tuli vastaa ja vei taas kotiinsa. Keksimme uuden lajin uintiin, hyppyjen ja aaltokoneen lisäksi. Laittettiin kaikkille juoksu vyöt ja hyvin ne lapset pysy samassa vauhdissa mummun matkassa. Viimeiseksi mennään joka iikka kylmäaltaaseen ja sen päälle höyrysaunaan lämmiteleen, siellä on kevyt seinä, tuntuu kuin poika olisi meidän kanssa ja saadaan yhdessä puhua. Isä olikin kerinnyt pihalle vastaan siitä menimme yhdessä syömään.

Ihana tapaaminen, sain tuntea suurta yhteen kuuluvuutta heidän kanssaan, minulle tärkeimmät, poikani ja hänen lapset minnulle ainoat. Liikutuksen kyyneleet poskilla ajelin meille 81 km, mutta ei matka mitään kun vaan sain hyviä muistoja sairasvuoteelle.

Kaktuskukkaa kevennykseksi.