Aurinko kävi silmään niin häikäisevä oli kimallus.

 

Tuttua kalliopolkua matkaa taitoin.

 

 

Jäkäläkaliot niin kohmeessa ettei sivuun uskalla tallata ettei jäisi jälkiä.

 

 

Sen rannat oli kuurasa.

 

Hileessä ei olis kiva pudota, vaikka kokemusta olisi putoomisesta.

 

Tuttuun paikkaan askeleeni johdatin, Sulikkaan rannalle oli päästävä. Hauska että ranta näyttää kuvassa toisellaselta kun seison pari metriä sivuun entisestä kohdasta. Huomaatteko oikein ahnehdin hyviä kokemuksia varastoon tulevalle koitokselle.