Eilen päivälenkillä. 

Siinä ne on märät vaatteet, puhelinta myöten uitettu mummu, kuraa ja lehtiä taskuissa.

 

Tämän verran oli kuivaa puserossa, kaikki muu märkää.

Lenkki meni näin.  Lähdin pellon laitaa kulkemaan niitä samoja mitä talvella kuvasin suuren lumen aikaan. Siellä on niitä tukkipolkuja leveiden ojien yli, vettä on todella paljon. Olin jo monta mennyt yli mutta hups jalka lipes ja löysin itseni ojasta, pohjaa en tuntenut niin löysää liejua oli. Myssy lensi jonnekin sauvat irtos käsistä, ääk että oli kylmää. Siitä hivutin itseni tukkisillalle, silta onneksi veden tasalla ja siksi niljakas vanha puhelinpylväs. Lyhin matka oli väärälle puolen ojaa, pois tulin vatsallani sillalla madellen sentti kerrallaan kuin etena, jaloilla ei saanut tulea kun luisti mutta pois pääsin. Hitsi että tulin lujaa kotiin sen puolikilometriä, peltojen kautta suorinta reittiä, ettei kukaan näe. Haa turha luulo yksi osui postiluukuille mistä oli pakko mennä ohi.

Puhelin mykkä ei mitään toimintoa. Suihkuun vaatteet koneeseen kuumaa teetä, sitten käymään naapurin papalle hakeen vanhoja puhelinkuoria lainaksi kunnes saan kuivan puhelimen. Pappa tiesi mitä tarvittaan niin me napattiin konjakkia hömpsyt lämmikeeksi, varmuudeksi otti pappakin.