Sarjassa korpiretkiäni, meno poluttomia metsiä paluu polkuja tietä kulkien.

Ojanpenkereellä on pehmeät reunat.

 

Kielot kukkii.

 

Pikku - Kalaton, tulen joskus kokeileen onneani onko kalaton lampi.

 

Komeita on kallioita paljon.

 

Iso - Kalaton on kasvamassa umpeen, siitä kun viimeksi kävin muutoksen huomaan. Takalan laavulle menin levähtään, siellä oli mummu sokean poikansa ja pojan lasten kanssa retkellä. Kyllä olivat tulleet syvälle metsään ja hyvin kertoivat selvinneet.

 

Sadan metrin aidat, kansallispuistossa ei kerätä kaatuneita pois.

 

Kuinkas sitten kävi, minä putosin istualleni.

 

Sauvat sekaisin, takana oli mätäs en pudonnut kovin syvälle.

 

Kevätlinnunherneet kukkii lehdossa.