Rovaniemellä asuessamme tuli hauskoja sanoja käyttöön. Tyttäreni keksimiä sanoja, jeera, ökkö, ökköjä, ököt. 

Siellä lähdettiin liikunnallisena perheenä metsään suunnistuksen merkeissä, kilpailuja oli ympäri maakuntaa.

Siis mentiin Jeeraan se oli jossan paikassa mutta usein paikassa mikä ei välttämättä sanonut täällä etelässä asuville ystäville mitään. 

Niin oli yksinkertaisempaa sanoa siellä jeerassa oltiin tai käytiin.

Ykköjä tietty oli metsässä lapissa, joskus ihan vaivaksi asti. Suunnistus kisoissa Livohkassa suolla yksi junannuspäivä minäkin hermostuin tootaallisesti. Mäkärät  niitä oli paljon, minulla oli sellaiset tiheä reikäinen kilpailuasu ja kolme samasta pienestä reijästä tunki iholle.

Voi luija että oli ikävää pysähtyä katsomaan kartasta mihin suuntaan rastilta lähden juoksemaan, silloin ajattelin että olisi juhannusta voinut mukavamminkin viettää. No ei suunnistus siihen loppunut kuitenkaan. Kilpailuissa kävin viimeiset n,42v.

Siitä onkin hyvät muistot silloin oli ensimäinen mieheni kuollut. Kemin vanhat herrat otti minut mukaan Kaalisiin ja voi sitä huolenpitoa mitä he minulle osoitti, oli kuin minulla olisi ollut kolme isää. Nyt hekin on jo enkeleiden luona.