Surusta lähti alku pitään tätä plogia mutta meni näin monta vuotta ennen kuin sain oikein pohjalta revittyä tuntemuksia ylös ruudulle.

Ehkä aijemmin ei ollut sen aika, nyt tunnen itseni puhdistuneeksi vaikka olen kirjittanut vain raapaisun tuntemuksista silloin kymmene vuotta sitten.

Kirjoitin kaikki päivät yhteen menoon vaikka julki tulee pikku hiljaa. Raskasta oli vieläkin kirjoittaa, nyt tunnen itseni tyhjäksi.

Tästä on hyvä taas jatkaa normaalia blogistelua, luontoa, kuvia ym.

Lähdin mukaan valokuvaus kursille, jään mielenkinnoilla seuraamaa mitä uutta opin ja samalla pysyn elän rytmissä elävästi mukana.