Muistot herättää aina uusia.

Tänään hän tyttäreni olisi täyttänyt 40v, se pieni käärö mitä sain rakastaa ja kasvattaa vain 29v.

Tytär menehtyi 9v isän jälkeen. Siinä meni samassa onnettomuudessa neljä henkilö, kolme nuorta, kuljettaja neljän lapsen isä, työmatkalta olivat tulossa, monta päivää sensaatio lehdet kirjoitti, että vihasin lehdistöä pitkään. Ei ne tulee kysymään miltä tuntuu net kirjoittaa vaan ja vääntää puukkoa haavassa. Lehdet luin vasta pikän ajan päästä, mutta kaikki ne minulle kannettiin surutaloon.

Poikani oli syksyllä vielä samassa firmassa ja samassa autossa kulkemassa. Hän vaihtoi huoltoasemelle, minä sanoin että 16v menään huoltoasemalle ei 24v, mutta hän sanoi äiti se on meille rahaa talvella, tyttöystävä opiskelee. Puutarhureilla ei juuri ole töitä talvella.

Elämä kaatu jälleen olin vasta pääsyt jaloilleni entisestä surusta.

En osaa kerto enempää voit vain arvata että kirjoittamin olikin tähän vaikeanpaa kuin luulin etukäteen.  Mutta tämä kait piti kirjoittaa ulos kun tuntuu kuitenkin helpottavalta kirjoittaa vaikka posket märkänä onkin.

  Minä olen kiitollinen siitä että poika vaihto työ paikan, muuten olisi mennyt molemmat tulevaisuuden lapset samalla kertaa, he rakkaat kullamurut olisi jääneet syntymättä.