Kun sinne huuta.

Minut vietiin kolmantena päivänä onnettomuuden jälkeen eräälle ystävä perheen kesämökille. Ystävä pariskunta näiden tyttären lapsia käyn nykypäivänä hoitamassa tarvittaessa.

Mökki on suuren metsän laidalla pienen metsä lammen rannalla, naapureita ei mailla halmeilla. Heillä oli silloin suuri Bella koira, ihana pehmoinen halattava. Siellä mökillä sanoin että menen tuonne metsään yksin vähän käveleen.

Siellä jossain istuin kannolle ja huusin ääneen lujaa ja kohta alkoi kuuluu hirveä ulvonta. Minä kuunteleen mikä elukka onko susia ei vaan hän Bella ulvo minun kanssani yhdessä. Olin luulut että olen kaukana ja nyt voin huutaa vaan eipä Bella kuuli kaiken. Palasin hiljalleen mökille jäin yhden kannon nokkaan istuun mökin lähelle, Bella huomasi tuli istuun minun viereen ei nuuhkinut oli vain hiljaa katsottiin lammen tyyntä pintaa.

Siitä istumasta meidät löysi talon emäntä ja huuteli saunaan.

Hautajaisten jälkeen pyysin päästä uudelleen sinne mökille yksin öksi. Eihän tämä pariskunta tahtonut uskaltaa jättää minua yksin sinne, oikein piti yhdeltä terveydenhoitaja ystävältäni soittaen kysyä voiko jättää. Olin jo yhden yön puhunut hänen kanssaan, hän tiesi miten kunnioitan elämää niin etten olisi valmis sitä tuhoamaan. Poikani uusi koti oli turvallisen matkan päässä n 6 - 7 km hän olisi hakenut minut pois jos olisi niin paha olla etei yksin olo onnistu.

Siellä mökillä jätin unilääkkeen ensikerran kolmeen viikkoon ottamatta, nukuin 11 tuntia yhteen mittaan. En jälkeenpäinkään ole tarvinnut kuin satunnaisesti eli 10 kpl riitti vuodeksi.

Ei minun pitänyt enään palata tähän täällä blogissa, mutta tämä muisto Bellasta lämmittää hymyyn asti vieläkin. Bella kirjoitan isolla niin iso ystävä hän minulle silloin oli, nyt Bella on jo koirien taivaassa olut monta vuotta.

Tämä on hyvä muisto ei tee enään pahaa.