Ensimäinen puolisoni menehtyi 45v,  16. 3. 1991 viestihiihto osuudellaan. Siitä tulee ensi kuussa 20v, minä olin silloin 42v, lapset tytär 19v, ja poika 17v.

Aviossa olimme 23v 3kk 16pv, siitä alkoi rypöminen surun syövereissä pitkään.

Kun perheestä joku kuolee ( nykyään käytän sujuvasti sanaa kuoli), jää kaikenlaista jäämistöä. Joku voi olla arvokasta, joku jotain sälää, vaatteita kaikkea sitten ihmettet halaat haistelet et halua luopua.

Auto tuli käyttööni, aina kun lähdin jonkin ajan kuluttua huomasin, partaveden tuksun aloin hasteleen mistä se tulee...... ratti, mies ei pessyt käsiään ja näin hänen tuoksu jäi rattiin.

Voi miten kaipasin autossa, haistelin käsiäni kuunnellen tanssi musikkia, muisto pysyi pitkään, en raaskinut pestä tuoksua pois.

Kävimme paljon tassimassa ja lapset oli mukana kun vartuivat, oman pienet urheiluseuran tanssit maalla oli aina rauhallisia sopivasti väkeä ja hauskaa koko perheellä.