Jerikonruusu kertoi omasta auto matkasta. Vähälle oli ettei rytissyt minunkin matkalla eilen aamulla.

Olin retkeilyseuran pikkujouluun menossa, lopussa pienen kylätien kautta. Tie oli auraamatta ja kapea, olin tietoinen että siellä jotkut ajaa kuin reikä päässä.

Minä hiljaa 30 rajoitus, vastaan tulee musta land rover uhkaavana, minä kaikki mitä uskalsin oikaan sivuun niin toinenkin, sillä seurauksella että teki liian nopean liikken ja etupyörä sisäkurviin ojaan.

Pysähdyin ja menin katsomaan, autosta nousi nelikymppinen nainen niin kiukkuisena ja huutamaan miten minä silleen ajoin. Hyvä ettei käynyt kurkkuun kiini niin oli vihaa täysi kovassa kiireessä mihin lie sitten olikin menossa. Olisi me siihen molemat mahduttu yhtäaikaa.

Ehdotin tilata hinaus apua mutta ei tulee niin kalliiksi, olisko kokemus pulota asiasta jo. Minut komensi työntämään sitä isoa neliveto auto. Hirveetä nostin kädet pystyyn ja keroin etten työnnä sepelvaltimo ihmisenä senttiäkään. Lopulta minä rattiin ja rouva työntämään mutta ei nouse ei,

Tuli yksi kylän mies pysäytin apun ja hän haki kotoaan heti vinsin ja liinan millä alkoi vinssaan autoa ylös . Siihen tuli jo rouvan mieskin  sitten hän rattiin ja vinssaus jatkui. Uskomatonta kukaan muu ei kysellyt kun minä mitä apu maksaa, avun antaja ei ollut kuleviin korviin niinpä en minäkään mennyt maksumieheksi siihen.

Oli kyllä outoa ettei rouvalla ollut autossa lapioo vaikka tilaa on näköjään tarvetta olisi pienillä kylä teillä, minulla oli saan pikku mikrani kaivettua lumesta kun joutuu uppeluksiin. Loppu hyvin ei mitään vahinkoa vain korvia jomotti se kova huuto mikä rouvasta lähti.

Kulta aamulla laittoi konttiin lisättäväksi minulle kanisteriin hiekkaa niin saan heittää toiste pyörän alle pahassa paikkaa.