Aamuisin kun vain paistaa, kurkistan ikkunasta ja näen kun auringon säde hiipii tien pintaa meidän pellolle, se on minun sielulle hyvää tekevä voima ja kohta sinne pitäisi päästä kirmaamaan aukolon kanssa kilpaa.

Syksyn juoksin terveyskeskuksessa kaiken näköisissä kokeissa mikä liittyy keuhkoihin. Oli puhaltamista kotona ja terkarilla ilman avaavaa ja avaavalla suihkeella, keuhkokuvaa ja verta valutettiin moneen putkeen.

Lääkärin käyntiä pariin kertaa, käytiin läpi työolosuhteet läpi elämän. Kokeet kertoi totuuden, lääkkeelläkin on selvä astma saatikas ilman lääkitystä olen ihan tukossa tuossa meidän pihan mäessä.

En ollut yhtään yllättynyt tuloksesta, olin kuitenkin tuntenut että jokin hegästyttää kuin vanteet olisi kireellä, mutta ei selkeesti sydämmestä.

No näillä mennään eihän tässä muutakaan voi, tulee useammin paukku pakkasilla ainoaksi luonto elämyksesksi auringon valo pellolle ja kuusen lavukset taivasta vasten nojatuolista katselle.