Postia lähdin hakeen luukulta ja sain idean kävelen rannalle samalla kun ole lämpöisissä vaatteissa.

 

Ei edes hiiren hyppyä näkynyt.

 

Katsos tuota en ole huomannutkaan aikaisemmin.

 

Jäälle ei vielä ole menemistä.

 

Tuolta minä tulin, samoja jälkiä on pallattava.

 

Vielä vähän ja kohta näkyy koti kallio.

 

Tuosta vaan pusikon läpi, sieltä ne kannot näkyykin missä istuimme tulilla lasten kanssa.

 

Salapolkua ylös, on muuten kiva oikopolku alas.  Kuitenkaan ei voi puolijuoksua mennä tai löytää kallion alta itsensä läjässä.

Tälläinen lekki tänään vielä menen ilaksi varatyttären lapsia hoitaan illaksi, sillä voi olla mäenlaskua ohjelmassa. Viime viikolla sain minäkin laskea stiikalla, sellaisia ei ollut kun olin lapsi.