Muisteluni herätti Jerikonruusun kommentti.

Vuosia sitten (-88 )  olin Nellimin kylässä erään ystäväni luona, me naiset lähdimme kyläkaupalle ja hänen isä 86v jäin valmistaan poronkäristystä.  Viivyttiin... naiset saa ajan kuluun kaupalla missä kaikki oli heti tuttuja kuin olisin aina ollut siellä, lämmin mukava tunelma jäin kauppa reisusta.

Kotona meitä odotti isäntä valmiin pottuvoin ja poronkärinteen kanssa, se suorastaan suli suuhun.

Aina kun puhutaan  pasta poronkäristystä mitä olen saanut  niin muistan Nellimin pappaa ja niitä päiviä mitä sain viettää Nellimin kylässä.