Muistuu mieleeni retki kessinkairassa.

Asuimme silloin vielä Rovaniemellä.

 Aikin oli tavanneet kampaamossa, hän leikkasi minun hiukset, hilloista heräsi keskustelu samalla hiukset lyheni. Tapasin tämän henkilön silloin ensi kertaa, ja kolmen päivän päivän perästä lähdin hänen mukaan Nellimiin.

Mennessä poikettiin tanssimaan, hänen sisko oli siellä tarjoilina ja hauskaa oli koko ilta viuhka kävi......  Nyt paikassa näyttää olevan polttoaineen jakelu asema.

Päivän aikana tietty pienessä kylässä kävi sukulaiset katsoon minkä etelän elävän Aiki on tuonut tullessa.

Siinnä sovimme että lähdetään kairaan, siis veneellä inarin itälaitaa ylöspäin Surnuvuonoon, oli kova tuuli pelkään suurilla vesillä. Isoroitossa poikettiin kerään ympärit 2 täysi hilloja, aikaa meni vain noin 1h, hillat oli isoja ja niitä oli pinellä aluella paljon.

Surnuvuossa yövymme ensin saatajien kesäkodissa ja aamulla lähdimme kairaan iloisin mielin kaksi akkaa. Vaellettiin tosi korvessa ei kummosia polkuja ja välliin kinattiin suunasta minne mennään. Mutta muutaman mukan kautta sentää päästiin sieltä Virtaniemen sillalle mistä oli tosi tylsää talsiminen kumisaappailla Nellimin kylään. Silloin ei vielä minulla ei ollut vaelluskenkiä, rakot tuli tietty helteessä kävelystä.

Tuolloin olin vielä nuori hyvässä kilpailu kunnossa, silloin jaksoi ja uskalsi niin erämaahan lähteä kun kessinkaira, on todella mahtavia iki mäntyjä. Ei ihme että sieltä metsät halutaan hakata, samana kesänä oli luonto aktivistit kessillä puihin itseään kettigein kytkenyt mutta ne oli lähempänä kylää.

Retken varrella ei tullut ainuttakaan ihmistä vastaan, kaukaisuudessa kerran yksi hekilö veneellä souteli , vitsailtiin siinä aurinkoisella rannalla  "soudat poika onnesi ohi" me istuimme alasti syömässä ranta nurmella.

Muuta jatkan joku toinen päivä niistä hauskoista sattumuksista.