Äitien päivää en ole koskaan osannut viettää.

Äitini kuoli ollessani 11v, siihen liityen äitien päivä menetti merkityksensä minun lapsuudessani. Mummu ja täti tarjosi meille tytöille uuden kodin.  Siitä olenkin heille kiitollinen. Muussa tapauksessa olisimme joutuneet kaikki tytöt eri koteihin.

Koulussa piirrettiin äitien päivän edellä kortteje koko luokka, ensimäinen kevät oli pahin tuijotin pareri enkä saanut niin mitään aikaan itkettikin. Opettaja tuli katsomaan miksi en piirrä, siihen ei löytynyt sanoja millään niin iso möykky oli sisällä. Opettaja ehdotti että piirrä kortin Iso - äidille, kyllä sen pahoilla mielin piirsin. Äitimme oli haudattu vasta kuukausi aijemmin niin silloin tuntu ettei kukaan sitä paikkaa voisi täyttää.

Mummusta tuli meille hyvä äidin sijainen minulle hyvin läheinen. Hänet saimme pitää luonamme 4 pv vaille 85 vuotiaaksi.

Kun itselläni oli perhe koin tärkeäksi että äitien päivä vietettiin perheen piirissä, mutta en halunut lahjoja vasta kun lapset meni kouluun he toi itse piirtämiä kortteja ja keitti kahvia se tuotiin meille vanhemmille sänkyyn.

Kerren sattui kyllä kahvi oleen hassun makuista niin siihen lapsoset kirkkain silmin kertoi että "mahlasta voi keittää kahvia". Viikolla oli ollut pullo oksaan sidottuna mutta en silloin vielä tiennyt että siitä valmistetaan meille kahvia.

Meidän kahvi hammas ei tullut tyydytettyä joten piti tulla itse keittään uudet kahvit, mahla kahvi oli niin vesimäistä.


1273225612_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Valkovuokot on minulle ne aidoimmat äitienpäivä kukat, kerran tytär lähetti niitä kuivattuna kirjeessä Tukholmasta missä oli puutarhuri töissä. Ne kirjeessä tulleet on minulla vielä tallessa.