Erinäisten sattumusten vuoksi pääsin lähtemään vasta tänään Joosin luokse ja lapsosia tapamaan.

Lahjat tuli nyt myöhässä mutta ei kuitenkaan haitannut, mieluisia oli kuitenkin.

Tytön kanssa olin luistelemassa.

Samalla vietiin kynttilät lasteni isän ja tyttäreni haudalle, oli jo hämärä niin oli tunnelmaa. Keväällä tulee jo kymmenen vuotta tyttären pois menosta ja ensimmäisen miehen pois menosta yhdeksäntoista vuotta, käsittämätöntä miten aika menee joutuun. Poikkesin aiheesta mutta tänne kotipuoleen tullessa käyn samalla haudat. Vihdissä ei ole muutata kiinnettä kuin nykyinen puolisoni ja koti, mutta se onkin suuri asia viihtymiselle.

Isä meni lapsiaan nukuttamaan ja luulen että sippaa itsekin samalla.