Kuumetta hoitaa parhaiten lähtemällä tunturiin.

  Vaelsimme viiden päivän retken Outakoskelta ylös tunturiin, polku oli hyvä kulkea vain yksi kahlaus paikka sekin menttiin kegät jalassa kun etsimme kapean kohdan mistä pääsi loikkaamalla yli. 

          

Ensimmäinen yö joen mutkassa oli kylmä ja tuulinen. 

 Tonen päivä alkoi sateisena kartaa tutkiessa päätimme suunnata Kuivin autio tuvalle matkaa noi 13 km purojen varsia seraillen. Kämpälle saavuttiin myöhään märkänä ja uupuneena, tuvalla ei ollut ketää niin saimme valloittaa vain itsellemme juhlavat olot. Lämpö ja ruoka sulatti uupumuksen saimme kuivattaa kaminan lämmössä varusteet yön aikana hyvin. Ulkona illalla lämpömittari näytti + 3 kylmälle ilma tuntuikin.

          

Kuivin autiotupa missä saatiin varusteet kuivaksi.

Kolmannen päivän aamu olikin selkeä aurinko paistoi joten päätimme lähteä kuitenkin vaeltaan Kuivia kohti 640,5 meren pinnasta. Minulta pois kaikki painavat niin kestän paremmin ylämäen, lämpömittarin lukemat nousi päivän mittaan noin kymmeneen, mutta paidan alla oli vesi hiki kunnes olimme huipulla tuuli oli kova.  Sieltä korkealta oli huikeat maisemat aina Norjaan asti. Alaspäin olikin helppoa tulla, polku loppui laaksossa missä oli kansallipuiston raja. Olimme taas vapaita kulkeen omia polkujamme, Kevon puiston aluella ei saa kulkea kun poluilla. Leirin pystytimme korkealle niin säästyisimme sääskiltä. 

               

 Leiri korkealla takana näkyy Paistunturit, koleaa mutta aurinkoista.

     Neljäs aamu vakeni  huomasimme että ollaan pilven yläpuolella, oli huima tunelma niin korkealla oli teltta. Aamu toimet vie ylösnoisusta kun taas on rinkka selässä n, pari tuntia, puuroa + kahvit hoidan minä ja mies kasaa makuupussit sekä teltan. Laskeduimme Paistunturin laanksoon missä oli puron ylitys, siinä teimme aamupesut ja juompullojen täyttö ja juuri tässä järjestyksessä mutta virtaus on hyvä kirkkaissa puroissa niin taas on puhdasta vettä. Levon jälkeen alkoikin kova nousu Paistunturin rinnettä ylös, montakertaa piti levätä ennen kuin oli edes kahden tunturin satulan päällä. Siihen jätimme rinkat jatkoimme vain juomapullot mukana. Pyytelin anteeksi tunturin sedoilta että tulen niiden rauhaa rikkomaan. Gaimmioaivi 618,9 meren pinnasta. Huipulla oli niin huikeat näkymät aivan pyörryttävää, mikä parasta saimme kokea huiput molenpina päivinä kauniissa aringon paisteessa tuuli aina on on mutta oli kestettävissä.                           Lepotauolla kuulimme koiran haukun kiikarilla näimme kaukana laaksossa oli kolme henkilöä ne olikin ainoat ihmiset ketä nähtiin nekin olisi ilman koiraa jäänyt hoimaamatta. Illasta leriydyimme saman paistunturi laakson toiselle renalle taas ylemmälle että masemaa riittää iltaa olla. Toisella puolen puro järvi maseman laidunsi moni satapäinen porokarja niitä oli mukava katsella iltapuuhailujen lomassa.

               

Tunturivuokot oli puhkeamassa kukkaan ne kasvaa vain tuntureilla.

Viides aamu taas aurinkoinen aamupuurot ja kahvi rutiinilla. Lähdin tiskaan astioita lammelle samalla tein aamupesut eli kastauduin ensimmäisen kerran koko retken aikana niin kylmiä oli vedet että hirveetä. Mutta kastautumisesta tuli lämmin ja hyvä olla, se päivä olikin retken lämpimin päivä sai jo riisua paitahihasilleen. Teimme päätöksen että sen päivän aikana kävellään pois tunturista joten lähdimme heti aamusta toimimaan, retti suunnitelma ensin kuljemme puroja seuraille ja tavoitamme siitä tuloreitin mitä oli tuttu jo lasketua Tenojoki varteen Outakoskelle.

Olimme tyytyväisiä retken onnistumiseen nämä huiput jäi 2004 käymättä. Olimme Kevon kanjonin varsinaisella retillä, sitten tuli minun ogelmat niin emme pääseet tai uskaltanut minä varsinkin tunsin huikeaa onnea että sain nähdä ne maisemat, voi vain luojaani kiittää että sain onnistua.

          

Lunta oli varjoissa kesäloma retkellä 7.7.2008

           

         Kulleroita kasvaa lehtopaikoissa paljon.