Perjantai aamuna 4.45 uni vain loppu, lähetin miehen työhän ja itse lähdin kuudelta lenkille.

 

Poikesin tieltä kalloille, tuosta tulin ylös.

 

En tässäkään vielä ole huipulla.

 

Päällä on oma maailma, vasemmalle jyrkänne ja tie siellä kulkien ei arvaa jos ei kiipeä ylös.

 

Voi mustikka kukki, liian varhain kun ei vaan tulisi hallaa.

 

Tuolla se palokärjen pesä on, mutta oli aamun viileä eikä lintuemo lähtenyt pesästä, hiljaa hiivin ohi.

 

Lähdin tietä kotiin.

 

Kylä näkyy ja kuusten varjoista on kiva käydä valokuuvaamassa, samoilta sijoilta otin talvi kuvan. Lenkille tulee matkaa n, pari kilsaa mutta hiki kun kiipeilee kalloiden kautta, näin sai silmäin taa muistoja tulevaisuuteen, tulee kuitenkin se aika milloin en pääse tai jaksa.